Vaalien “palvelulupaus” hallituspuolueilta on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Pureksitaan asiaa hieman:

Ministeriön muutosjohtaja (linkki juttuun kommenteissa) ei Iltalehden haastattelussa ole vajeesta huolissaan, koska alueet eivät ole vielä leikanneet toimintojaan.

Tämä jo itsessään paljastaa hallituksen valitun linjan: palveluita leikattava, jotta raha riittää.

Jutusta:

Ahosen mukaan hyvänä esimerkkinä toimii Pohjois-Pohjanmaa, joka on jo tehnyt järjestäytymissuunnitelman, johon sisältyy myös rankkoja kustannusten karsintapäätöksiä, kuten vuodeosastojen, akuuttihoidon sekä tehostetun palveluasumisen hoitopaikkojen vähentämistä.**

Edellä mainittua linjaa kehuu Valtiovarainministeriön muutosjohtaja. Tämä on siis de facto se, mitä Sanna Marinin hallitus haluaa alueiden tekevän. Asia on heillä tiedossa, mutta mitään eivät sen eteen näytä tekevän.

Alueilla demarit, keskusta, vasemmisto ja vihreät haluaisivat vaieta asian kuoliaaksi. Ymmärrän sen, kun onhan se noloa, että vaaleihin mentiin kovilla lupauksilla, joita oma puolue ei sitten kykene täyttämään.

Rahoitusongelmista esimerkkejä, joita ei ole huomioitu täysin:

– ict-muutosten läpivienti

– inflaatio

– palkkakustannukset

– muutoskustannukset

– investointien rahoitukset

– yliopistolliset alueet

Jos asia halutaan korjata, niin ainoa vaihtoehto on antaa lisää rahoitusta alueille. Tämä ei muutu kauniilla puheilla, vaan riihikuivalla käteisellä, jota hallitus tällä hetkellä tunkee mielummin ulkomaille, kun kotimaisen sosiaali- ja terveydenhuollon laadun parantamiseen. Nämäkin ovat asioita, joita vaaleissa ratkaistaan: mihin suomalaisten veronmaksajien rahoja ohjataan.

On ihan turha syyttää tässä asiassa perussuomalaisia populisteiksi, jotka tunnistavat ja tunnustavat sen tosiasian, että raha on rajallista ja sen suuntaumisen määrittelee valittu arvopohja, jonka vaaleilla valittu eduskunta määrää. Nykytila ei ole = pakko olla näin.