Kun miettii, miten paljon palkasta menee ensinnäkin veroihin ja sen jälkeen asumiseen, ruokaan ja mahdollisesti vielä auton kuluihin, niin eihän siinä paljon järkeä kyllä ole.

Totta kai on niin, että aina kannattaa tehdä töitä, jos sellaista on tarjolla. Jokainen työ on arvokasta.

Olen jonkun verran itsekin törmännyt politiikassa ja ylipäätänsä elämässä sellaiseen koulutuselitismiin, että toisen asteen duunareita arvostetaan lähinnä juhlapuheissa. Ja että sellaiseen ei korkeasti koulutetut alentuisi, vaikka kuinka olisi oman alan työt kortilla. Se oksettaa oikeastaan eniten siksi, että ilman rautaista ammattiosaamista esimerkiksi sähkö-, putki- ja rakennustöistä, ei tämä maa pyörisi päivääkään pystyssä. Sama koskee lähihoitajia, sairaanhoitajia, siivoojia, kokkeja, opettajia, levyseppähitsaajia, poliiseja yms. lista olisi loputon, jos kaiken luettelisin.

Oleellista kuitenkin olisi, että maan hallituksessa ymmärrettäisiin, että työn tulee olla tekijälleen kannattavaa. Kynnys jäädä kotiin laskee kummasti, jos itse työ ei näy palkassa. Sitäkin voisi poliitikot työkseen joskus pohtia ja sille ajatuksensa ja aikansa uhrata.

Nykyään moni nuori ei arvosta työtä samalla tavalla. Hävettää heidän puolestaan. Kuvitellaan, että maailma pelastuu rikkomalla lakia tai makaamalla keskellä ajoväylää. Noloa, jos minulta kysytään. Vielä nolompaa on, että osa aikuisista ja puolueista vielä kannattaa sellaista.

Suomi nousee työllä, ei makaamalla Mannerheimintiellä.