Otetaan tämä pureskeltavaksi ja pohditaan asiaa muutamasta näkökulmasta.

Ensimmäinen ajatus on se, että toistaiseksi en ole nähnyt vihapuhetutkijoita, suojelupoliisia tai radikalismiin erikoistuneita asiantuntijoita kommentoimassa mediassa mitään Jarkko Elorannan puheista. Mistäköhän se johtuu? Uskaltaisin väittää, että jos saman lausunnon olisi antanut jokin muu taho, asiasta käytäisiin mediassa huolestunutta keskustelua tauotta.

Mutta mennään itse asiaan ja Elorannan väitteisiin:

Elorannan ja monen ay-aktiivin surullisin piirre on mielestäni se, että lähtökohtana näyttää jatkuvasti olevan ajatus, että työntekijät ja työnantajat ovat toistensa vihollisia. Näinhän ei todellisuudessa ole – ei ainakaan siinä todellisuudessa, jossa me elämme.

Mätämunia löytyy aina – sekä työntekijöistä että työnantajista. Mutta ei sellaisessa mittakaavassa, mitä kovimmat ay-jyrät antavat ymmärtää.

Pikemminkin meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten saamme Suomeen lisää menestyviä yrityksiä ja hyvinvoivia työntekijöitä. Tällä hetkellä meillä on liikaa konkursseja ja liikaa työttömyyttä. Se on valtava tragedia koko maalle.

Valitettavasti tällaista keskustelua näkee aivan liian harvoin. Sen sijaan näen yhä politisoituneemman ja sosiaalidemokraatteihin kytkeytyneen ay-liikkeen, jossa lyhytnäköiset poliittiset voitot menevät isänmaan edun edelle. Työttömyydestä ja työpaikkojen puutteesta puhutaan liian vähän. Uudistuksia ja veronalennuksia vastustetaan liikaa.

Erityisesti veronalennusten vastustaminen työväenliikkeen taholta on erikoista – mutta valitettavasti ei yllättävää. Esimerkiksi STTK:n pääekonomisti esitti aiemmin oman vaihtoehtonsa, jossa veroja korotettaisiin yli kahdeksalla miljardilla eurolla. Kysyttiinköhän asiasta duunareilta? Tuskinpa.

Lopuksi heitän ennustuksen: mikäli näemme puna-aallon voittavan eduskuntavaalit vuonna 2027, tulemme todennäköisesti näkemään seuraavia toimia:

Merkittäviä veronkorotuksia autoiluun.

Laajempia veronkorotuksia myös yrittämisen edellytyksiin.

Tiukempia ilmastotoimia ja mahdollisesti hakkuurajoituksia.

Ja kirsikkana kakun päälle: löysää maahanmuuttopolitiikkaa – pakolaisia ja halpatyövoimaa.